Politiikka ja osallistuminen
Politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista. Politiikalla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin.
Ihmisten poliittisiin mielipiteisiin liittyvät heidän arvonsa. Arvoilla tarkoitetaan asioita jotka ovat ihmiselle yhteiskunnassa tärkeitä. Arvoiltaan konservatiiviset kansalaiset kannattavat usein perinteisiä arvoja ja pitävät talouskasvua ympäristönsuojelua tärkeämpänä. Arvoliberaalit kansalaiset taas kannattavat yksilön vapautta ja suvaitsevaisuutta.
Poliittisella osallistumisella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joita kansalainen voi käyttää muuttaakseen asioita, jotka ovat hänestä yhteiskunnassa väärin. Politiikkaan voi osallistua esimerkiksi arkisten valintojen kautta, joihin kuuluu esimerkiksi poliittinen kuluttaminen. Sillä tarkoitetaan päätöstä valita tai jättää valitsematta jokin tuote sosiaalisin, eettisin tai poliittisin perustein.
(nyt alkaa p*skanjauhanta)
Miksi kansa ei voisi johtaa valtiota?
Usein eduskuntaa, ja politiikkaa ylipäätään, kritisoidaan sen etäisyydestä. Varsinkin silloin, kun joudutaan tekemään kansan näkökulmasta ikäviä päätöksiä. Usein samalla kysymme, tai vähintään mietimme omissa ajatuksissamme, miksi kansa ei voisi johtaa valtiota? Eikö se ole kuitenkin demokratian perusperiaate, että johdamme valtiota yhdessä, emmekä vain pelkästään pienen eliitin voimin?
Kyllä, jopa itse sana demokratia, tulee Kreikan kielestä demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita). Joten jos kerran jo muinaisen Kreikan aikaan ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että kansan tulisi johtaa valtiota, miksi näin ei ole nyt?
Ensinnäkin, Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, heistä 15-64 vuotiaita noin 3,5 miljoonaa. Ja tuosta 3,5 miljoonasta vähennetään ne ketkä eivät ole politiikasta kiinnostuneita millään tavalla, sekä muut, esimerkiksi vajaavaltaiset henkilöt, ja jäljellä on silti luultavasti lähemmäs kolme miljoonaa ihmistä. Eli meidän pitäisi järjestää noin 3 miljoonalle henkilölle vaikutusmahdollisuus valtion jokaisesta menosta, tulosta, sekä muusta päätöksestä. Niin, se ei onnistu. Pelkästään jo ihmisten määrän takia. Lisäksi, en usko, että kovinkaan moni olisi valmis uhraamaan sitä aikaa elämästään päätöksenteolle, ainakaan työn ohella, mitä politiikka vaatisi.
Mutta kansanäänestys, miksei niitä sitten järjestetä useammin tärkeiden päätösten äärellä? Nehän ovat kuitenkin yksi kansan suorimmista keinoista vaikuttaa päätöksenteossa.
Ei tarvitse kovinkaan kauas taakse historiaan matkata, jotta voisimme tarkastella sen ongelmia. Esimerkkinä toimikoon tapaus Brexit, eli Iso-Britannian ero EU:sta. Siitä järjestettiin alunperin kansanäänestys, ja kansan mielipide oli se, että EU:sta pitää erota. Vaikka tutkijoita, tai muita asiantuntijoita jotka sitä myös sitä mieltä olisivat, täytyi oikein etsimällä etsiä. Ja nyt, noin kaksi vuotta myöhemmin, siitä väännetään kättä yhä edelleen. Ja varmaankin vielä pitkälle tulevaisuuteen, että millaisella sopimuksella, vaiko sopimuksella ollekaan I-B eroaa EU:sta. Vai eroaako ollenkaan? Tämä on varmastikin yksi tämän vuosisadan surkuhupaisimmista näytelmistä.
Edellisessä kappaleessa viestinä oli siis se, että kansa ei ole useimmissa asioissa asiantuntija. Vaan median ja poliitikkojen sätkynukke, joka seuraa usein sitä lankaa, jota sille eniten esitellään. Vaikka kansan joukossa on asiantuntijoita, sekä muita varmasti asian paremmin tuntevia henkilöitä, he kaikessa viisaudessaan jäävät silti kansan enemmistön alle äänestyksissä.
Mutta miksi sitten meillä on edustuksellinen demokratia, pieni 200 ihmisen joukkio johtamassa meitä?
Koska se on vähiten huonoin vaihtoehto. Koska he tekevät päätöksentekoa leipätyönään, on heillä valmiudet olla myöskin sen asiantuntijoita, perehtyä päätettäviin asioihin kunnolla sekä kuunnella tutkijoita asioiden suhteen.
Näin sen ainakin pitäisi mennä. Ja onneksi se niin yleensä meneekin.
Mutta miksi päätöksenteko on sitten niin hidasta, kerta he vieläpä sitä kokopäivätyökseen tekevät?
Oikeastaan vastaus on lauseessa itsessään. Koska jokaisen päätettävän asian syyt ja seuraukset, hyödyt ja haitat, tulot ja menot pitää punnita tarkkaan.
Lisäksi soppaa ovat vielä hämmentämässä puolueet ja poliittiset suuntaukset, koska ihmiset sattuvat olemaan erilaisia ja erilaisista taustoista. Kun päätöksiä tehdään, nämä puolueet riitelevät keskenään sen toteutustavasta, joka tietenkin hidastaa prosessia, mutta myös saa (toivottavasti) molemmat osapuolet tarkistamaan ehdotuksiensa perustelut. Ja se on yleensä ihan hyvä, koska niin saadaan (toivottavasti) paras mahdollinen ratkaisu.
On totta, että kansa ei pääse kaikkein suorimmalla mahdollisella tavalla vaikuttamaan päätöksentekoon edustuksellisessa demokratiassa. Mutta toisaalta, tarvitseeko, kun jotkin jo meitä viisaammat ovat tekemässä päätökset meidän puolestamme? Kansa ei voi johtaa valtiota, eikä valtiota voi johtaa myöskään vain yksi henkilö. Ratkaisu on siltä väliltä, ja siinä me olemme nyt.
Politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista. Politiikalla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin.
Ihmisten poliittisiin mielipiteisiin liittyvät heidän arvonsa. Arvoilla tarkoitetaan asioita jotka ovat ihmiselle yhteiskunnassa tärkeitä. Arvoiltaan konservatiiviset kansalaiset kannattavat usein perinteisiä arvoja ja pitävät talouskasvua ympäristönsuojelua tärkeämpänä. Arvoliberaalit kansalaiset taas kannattavat yksilön vapautta ja suvaitsevaisuutta.
Poliittisella osallistumisella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joita kansalainen voi käyttää muuttaakseen asioita, jotka ovat hänestä yhteiskunnassa väärin. Politiikkaan voi osallistua esimerkiksi arkisten valintojen kautta, joihin kuuluu esimerkiksi poliittinen kuluttaminen. Sillä tarkoitetaan päätöstä valita tai jättää valitsematta jokin tuote sosiaalisin, eettisin tai poliittisin perustein.
(nyt alkaa p*skanjauhanta)
Miksi kansa ei voisi johtaa valtiota?
Usein eduskuntaa, ja politiikkaa ylipäätään, kritisoidaan sen etäisyydestä. Varsinkin silloin, kun joudutaan tekemään kansan näkökulmasta ikäviä päätöksiä. Usein samalla kysymme, tai vähintään mietimme omissa ajatuksissamme, miksi kansa ei voisi johtaa valtiota? Eikö se ole kuitenkin demokratian perusperiaate, että johdamme valtiota yhdessä, emmekä vain pelkästään pienen eliitin voimin?
Kyllä, jopa itse sana demokratia, tulee Kreikan kielestä demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita). Joten jos kerran jo muinaisen Kreikan aikaan ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että kansan tulisi johtaa valtiota, miksi näin ei ole nyt?
Ensinnäkin, Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, heistä 15-64 vuotiaita noin 3,5 miljoonaa. Ja tuosta 3,5 miljoonasta vähennetään ne ketkä eivät ole politiikasta kiinnostuneita millään tavalla, sekä muut, esimerkiksi vajaavaltaiset henkilöt, ja jäljellä on silti luultavasti lähemmäs kolme miljoonaa ihmistä. Eli meidän pitäisi järjestää noin 3 miljoonalle henkilölle vaikutusmahdollisuus valtion jokaisesta menosta, tulosta, sekä muusta päätöksestä. Niin, se ei onnistu. Pelkästään jo ihmisten määrän takia. Lisäksi, en usko, että kovinkaan moni olisi valmis uhraamaan sitä aikaa elämästään päätöksenteolle, ainakaan työn ohella, mitä politiikka vaatisi.
Mutta kansanäänestys, miksei niitä sitten järjestetä useammin tärkeiden päätösten äärellä? Nehän ovat kuitenkin yksi kansan suorimmista keinoista vaikuttaa päätöksenteossa.
Ei tarvitse kovinkaan kauas taakse historiaan matkata, jotta voisimme tarkastella sen ongelmia. Esimerkkinä toimikoon tapaus Brexit, eli Iso-Britannian ero EU:sta. Siitä järjestettiin alunperin kansanäänestys, ja kansan mielipide oli se, että EU:sta pitää erota. Vaikka tutkijoita, tai muita asiantuntijoita jotka sitä myös sitä mieltä olisivat, täytyi oikein etsimällä etsiä. Ja nyt, noin kaksi vuotta myöhemmin, siitä väännetään kättä yhä edelleen. Ja varmaankin vielä pitkälle tulevaisuuteen, että millaisella sopimuksella, vaiko sopimuksella ollekaan I-B eroaa EU:sta. Vai eroaako ollenkaan? Tämä on varmastikin yksi tämän vuosisadan surkuhupaisimmista näytelmistä.
Edellisessä kappaleessa viestinä oli siis se, että kansa ei ole useimmissa asioissa asiantuntija. Vaan median ja poliitikkojen sätkynukke, joka seuraa usein sitä lankaa, jota sille eniten esitellään. Vaikka kansan joukossa on asiantuntijoita, sekä muita varmasti asian paremmin tuntevia henkilöitä, he kaikessa viisaudessaan jäävät silti kansan enemmistön alle äänestyksissä.
Mutta miksi sitten meillä on edustuksellinen demokratia, pieni 200 ihmisen joukkio johtamassa meitä?
Koska se on vähiten huonoin vaihtoehto. Koska he tekevät päätöksentekoa leipätyönään, on heillä valmiudet olla myöskin sen asiantuntijoita, perehtyä päätettäviin asioihin kunnolla sekä kuunnella tutkijoita asioiden suhteen.
Näin sen ainakin pitäisi mennä. Ja onneksi se niin yleensä meneekin.
Mutta miksi päätöksenteko on sitten niin hidasta, kerta he vieläpä sitä kokopäivätyökseen tekevät?
Oikeastaan vastaus on lauseessa itsessään. Koska jokaisen päätettävän asian syyt ja seuraukset, hyödyt ja haitat, tulot ja menot pitää punnita tarkkaan.
Lisäksi soppaa ovat vielä hämmentämässä puolueet ja poliittiset suuntaukset, koska ihmiset sattuvat olemaan erilaisia ja erilaisista taustoista. Kun päätöksiä tehdään, nämä puolueet riitelevät keskenään sen toteutustavasta, joka tietenkin hidastaa prosessia, mutta myös saa (toivottavasti) molemmat osapuolet tarkistamaan ehdotuksiensa perustelut. Ja se on yleensä ihan hyvä, koska niin saadaan (toivottavasti) paras mahdollinen ratkaisu.
On totta, että kansa ei pääse kaikkein suorimmalla mahdollisella tavalla vaikuttamaan päätöksentekoon edustuksellisessa demokratiassa. Mutta toisaalta, tarvitseeko, kun jotkin jo meitä viisaammat ovat tekemässä päätökset meidän puolestamme? Kansa ei voi johtaa valtiota, eikä valtiota voi johtaa myöskään vain yksi henkilö. Ratkaisu on siltä väliltä, ja siinä me olemme nyt.
Kommentit
Lähetä kommentti