Painostusryhmät ja Etujärjestöt☺
Painostusryhmä on yhteiskunnallinen ryhmä, joka harjoittaa painostuspolitiikkaa. Painostuspolitiikka taas, tarkoittaa niitä keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan siihen miten valtaa käytetään. Painostusryhmät pyrkivät edustamaan omia aatteellisia tai aineellisia tavoitteitaan ja vaikuttamaan siten poliittisen vallan käyttöön.
Painostuksen kohteena voivat olla poliitikot, virkamiehet sekä julkinen mielipide.
Painostusryhmien vallankäytön keinoja ovat: verkostoituminen, rangaistukset ja lobbaus. Lobbaus tarkoittaa asiantuntijuuteen perustuvaa päätöksentekijöiden suostuttelua ja vakuuttamista. Se ei siis ole lahjontaa, kiristystä tai korruptiota, vaikka joissain maissa nämä kytkeytyvät yhteen. Painostusryhmän tärkein vaikutuskeino on mediajulkisuus, tavoitteena saada huomiota asialleen.
Painostuksen kohteena voivat olla poliitikot, virkamiehet sekä julkinen mielipide.
Painostusryhmien vallankäytön keinoja ovat: verkostoituminen, rangaistukset ja lobbaus. Lobbaus tarkoittaa asiantuntijuuteen perustuvaa päätöksentekijöiden suostuttelua ja vakuuttamista. Se ei siis ole lahjontaa, kiristystä tai korruptiota, vaikka joissain maissa nämä kytkeytyvät yhteen. Painostusryhmän tärkein vaikutuskeino on mediajulkisuus, tavoitteena saada huomiota asialleen.
Painostusryhmät voidaan jakaa neljään ryhmään:
- Potentiaaliset painostusryhmät
- Painostusryhmissä toimivat organisaatiot
- Etujärjestöt
- Aatteelliset painostusryhmät
Painostusryhmän ei tarvitse olla valtavan suuri aiheuttaakseen hämminkiä, esimerkkinä, 1990-luvulla kahdentoista ihmisen voimin perustettu Pelastakaa edes äidit-yhdistys toimi aktiivisesti kiinnittäekseen huomiota sosiaalitoimen asiakkaiden oikeusturvaan ja ihmisoikeuksiin. Yhdistyksen tavoitteet toteutuivat ainakin osittain, kun Suomeen hyväksyttiin sosiaalihuollon asiakaslaki.
Michelle ja Vilma
Etujärjestö on painotusryhmä, joka valvoo jäsentensä aineellisia ja taloudellisia etuja. Suomessa näkyvimpiä etujärjestöistä ovat työmarkkinajärjestöt eli työnantajien ja työntekijöiden yhteenliittymä. 1960-luvulla työmarkkinajärjestöjen asema kohosi ja otettiin käyttöön tulopoliittinen kokonaisratkaisu (TUPO), jossa hallitus ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat talous-,työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan kysymyksistä. Tässä eduskunnan rooli jäi pieneksí. Tällaista järjestelyä kutsutaan yleisemmin korporatismiksi. Korporatismilla tarkoitetaan sitä että etujärjestöjen painotuspolitiikka on osa valtion työmarkkinapolitiikkaa. Etujärjestöt siis käytönnössä saavat etuoikeuden päästä vaikuttamaan valtiollisissa instituutioissa muotoiltavaan politiikkaan.
Työmarkkinajärjestöihin kuuluu myös useita erityisalojen liittoja eli ammattiliittoja. Ammattiliitto on työntekijöiden liitto, joka neuvottelee työnantajaliittojen kanssa palkoista ja työnehdoista.
Työmarkkinajärjestöihin kuuluu myös useita erityisalojen liittoja eli ammattiliittoja. Ammattiliitto on työntekijöiden liitto, joka neuvottelee työnantajaliittojen kanssa palkoista ja työnehdoista.
Michelle ja Vilma
Kommentit
Lähetä kommentti